Katariina Vehkala ja Janina Viitanen
voittivat kirjoituskilpailun ilmastoaiheisella kirjoituksellaan.
Kilpailu oli valtakunnallinen ja siihen saivat osallistua kaikki
Suomen yläkoululaiset. Tämän vuoden aiheeksi oli valittu
itsenäisyyden juhlavuoden hengessä näkökulma, millaiselta Suomi
näyttää sadan vuoden kuluttua.
Kilpailun järjesti Energiateollisuus
ry ja Kestävän kehityksen foorumi. Foorumin puheenjohtajana toimii
ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka, joka jakoi
palkinnon yhdessä foorumin jäsenen, muusikko Sipe Santapukin
kanssa.
Kilpailussa oli oma sarja joka luokka-asteelle. Tässä koko voittajien rivistö. Seitsemäsluokkalainen Onni Kesälahti Karkkilan yhteiskoulusta, kahdeksasluokkalaiset Katariina Vehkala ja Janina Viitanen Siikaisten yhtenäiskoulusta ja yhdeksäsluokkalainen Hilda Kusnetsov Kurikan yhteiskoulusta.
Kilpailuun sai osallistua myös aihetta
käsittelevällä videolla. Yhdeksännen luokan oppilaat Venla Laine,
Marja-Hannele Palomäki, Ronja Pirttilä, Nanna Rajala, Henna
Silvola, Inka Sorvala ja Tyyne Vuorela käsikirjoittivat, kuvasivat
ja editoivat videon "Kumman vaihtoehdon valitset?", joka palkittiin kilpailussa kunniamaininnalla.
Sydämelliset onnittelut kilpailussa
menestyneille!
Tässä linkki palkittuun videoon:
Tässä palkittu kirjoitelma:
Kohti
uusia tuulia
Leijailen
hiljalleen kohti maata. Pieni tuulenvire tanssittaa minua kaiken
hiljaisuuden keskellä. Auringon säteet pilkistelevät puiden
lomasta ja kulkevat lävitseni. Väistelen mustikanvarpuja ja
laskeudun pehmeästi maahan. Kasvuni lähtee hyvin vauhtiin sillä
kesä on ollut lämmin ja sateinen. Haalin maaperästä ravinteita
minkä ehdin, jotta selviytyisin kylmästä talvesta ylitse. Lumi
peittää maan ja sinnittelen paukkupakkasia vastaan. Pakkashuurre
saa neulaseni kimmeltämään kauniisti. Ihailen aamuauringon
värjäämää taivasta. Lumi ei peitä minua enää kokonaan. Hirvi
hönkii lämmintä ilmaa neulasiini ja etsii samalla jotakin vihreää
vatsan täytteeksi kelpaavaa. Kasvan vuosi vuodelta tavoitellen
auringon lämpöä ja valoa.
Talvi
tuntuu leudommalta kuin koskaan ennen. Pieni pakkanen jäädyttää
lumen puiden oksille kasoiksi. Latvani kohoaa pian jo muiden mäntyjen
korkeudelle. Aika on kulunut hujauksessa, olenhan jo 100-vuotias,
kuten Suomikin. Muutoksia on tapahtunut paljon, mutta huonompaan
suuntaan. Ilma ei ole enää yhtä raikasta kuin taimiaikoinani ja
talvet ovat lauhtuneet kunnon paukkupakkasista. Lähimetsät ovat
joutuneet väistymään teiden ja asutuksen tieltä. Viereisen järven
vedenpinta on kohonnut huomattavasti elinikäni aikana, sillä
jäätiköt sulavat tälläkin hetkellä. Tämän myötä
jääkarhukanta uhkaa romahtaa. Tehtaiden piiput lykkäät yhä
mustempaa savua ja lumikin on värjääntynyt harmaaksi. Kauppojen
käytösssä olevat kylmäjärjestelmät käyttävät kylmäaineenaan
fluorikaasua, joka nopeuttaa ilmaston lämpenemistä paljon
tehokkaammin kuin hiilidioksidi. Autoilla huristellaan näihin
lähikauppoihin vaikka matkan voisi vallan mainiosti taittaa
kävellen. Meillä puilla on kova työ sitoa hiilidioksidia joka on
peräisin fossiilistenpolttoaineiden eli öljyn, kivihiilen ja
maakaasun käytöstä. Juuri rakennettuihin kerrostaloihin on
ilmaantunut muualta ilmaston muuttumisen seurauksena tulleita
ilmastopakolaisia. Suuntaa täytyy nyt muuttaa! Haluammeko antaa
tuleville ihmisille, eläimille ja kasveille paikan, jossa eläminen
on mahdotonta?
On
vuosi 2117. Vuodet ovat vierineet ja olen jo 200-vuotias Suomen
muutoksien mukana kulkenut vanha mänty. Maailman tulevaisuus näyttää
jo valoisammalta, eritoten puhtaammalta. Aurinkopaneeleita on
ilmestynyt jokaisen talon katolle. Tuulimyllyjen propellit halkovat
taivaanrantaa.Maanteillä kulkee vain sähköautoja ja suurin osa
onkin vaihtanut menopelinsä pyörään tai kulkee jaloin. Mikä
parasta, ilmastonlämpeneminen on hidastunut kansainvälisten
ilmastosopimusten solmimisen ja toteutumisen myötä. Metsän
istutusta on lisätty ja metsähän on tärkeä uusiutuva
luonnonvara. Luomutalous on kasvattanut suosiotaan suuresti ja typpeä
sisältävien lannoitteiden käyttöä on rajoitettu. Kierrätystä
on pyritty tehostamaan, sillä kaatopaikkajätteet tuottavat
kasvihuonekaasuja eli metaania ja hiilidioksidia.
Pudotan
viimeiset männyn siemeneni. Ne löytävät kasvupaikkansa auringon
valaistessa niille polkua kohti puhtaampaa maata, kuin 100 vuotta
sitten. Ensimmäisenä pakksasaamuna minut kaadetaan juuri kun Suomi
täyttää 200 vuotta. Kaadun pehmeälle sammalmatolle. Auringon
säteet lämmittävät vaikka pakkanen onkin kirpakka. Tulen olemaan
osa kirjan sivuja, jotka kertovat Suomen 200 vuoden itsenäisyydestä
ja maapallon pelastumisesta.
Katariina Vehkala ja Janina Viitanen
- S. Harju
Katariina Vehkala ja Janina Viitanen
- S. Harju