Santra-sääksi tutkimuskohteena

Santra-sääksi ja kalasääsket yleensä tulivat tutuiksi ryhmälle, joka laaja-alaisessa oppimisprojektissaan lintua ja siihen liittyviä asioita tutkivat.

Kalasääsken anatomiaan ja luustoon perehtyivät Franco, Väinö ja Ville. Malli luurangosta syntyi metallista hitsaamalla ja mittasuhteet ovat oikean sääksen mukaiset. Hienoa työtä pojat! Tästä luurangosta näkee hyvin, minkä kokoisesta petolinnusta olikaan kyse.

Myös Santran muuttoreitti kiinnosti. Kesällä Siikaisissa pesivä lintu viettää talvet lähellä päiväntasaajaa Kamerunissa. Alkuvuodesta 2017 jännitystä aiheutti yhteyden katkeaminen satelliittilähettimeen, mutta onneksi juuri projektimme alkaessa yhteys saatiin takaisin.

Joonas ja Roope merkitsivät kartalle viimeisimmät muuttomatkat.

Matkapäiväkirjaan faktat ja fiktio sekoittuivat herkullisella tavalla. Santran tunnelmista ja selässä rämisevästä satelliittilähettimestä kirjoittivat Janina ja Katariina.

Santran matkapäiväkirja

Kamerun: talvehtimisalue

Oion siipiäni ja hypähdän kevyesti ilmaan. Ilmavirta saa olon hetkessä tuntumaan mukavammalta kuin 28:n asteen helteessä loikoilu. Suunnistan kohti Kamerunin parasta kala-apajaa. Lentelen joen yläpuolella, yrittäen havaita kaloja. Joen vesi tuntuu virtaavan tänään vuolaammin, joten kalan havaitseminen vedestä ei ole helppoa. Siristän silmiäni ja syöksyn veteen kynnet ojossa.Viileä vesi kastelee vahvojen jalkojeni höyhenpeitteen. Kala pyristelee kynsissäni, samalla kun kohoan puiden latvojen ylle. Liitelen pesäpaikalleni ja alan riuhtoa kalasta nokallani ja terävillä kynsilläni paloja. Pesän oksa tarttuu selässäni olevaan satelliittilähettimeeni ja se heilahtaa taistellessani vonkaleen kanssa. 30 gramman painoinen satelliittilähetin rämisee ja pyristelen sitä selästäni. Parin päivän päästä lähden kotimatkalle kohti Suomea.

Libya

6. huhtikuuta. Täällä ollaan, vaikka hieman aikataulusta myöhässä. Siitä johtuen päätän kiristää tahtia. Pelkäänpä, että satelliittilähettimeni ei ole välittänyt tietoa lentoreiteistäni Kamerunista tähän hetkeen asti. Pysähdyn pitämään kaksi ruokataukoa ja taitan Libyan yhdessä päivässä.

Välimeren ylitys

Täysin hiljaista, on yö. Välimeren aallot vellovat alhaalla ja niiden vaimea kohina kaikuu korvissani. Tähdet tuikkivat taivaalla ja saavat ajatukseni siirtymään koto-Siikaisiin ja puolisooni Ahtiin, joka menehtyi syyskuussa 2016. Tuuli puskee usvaa mukanaan, samalla kun kiidän lähes äänettömästi meren yllä. Meren suolaisuuden voi maistaa ilmassa leijuvasta usvasta. Höyheneni tuntuvat kosteilta. Meri näyttää jatkuvan loputtomiin, siitä erottaa jopa maapallon pyöreyden. Laskeudun karille huilaamaan, mutta haluan jatkaa pian matkaani sillä en viihdy yksin keskellä öistä merta.

Albania

7. huhtikuuta kiidän vuoriston viertä. Koto-Suomi siintää mielessäni yhtä lujaa kuin minä Albanian yllä. Euroopan halki matkani jatkuu pohjoiseen. Vuoristoisen maan ilmaa halkovat kärkiväliltään reilut puolitoista metriä pitkät tummanpuhuvat siipeni. Erotan vuorten rinteillä pieniä väripilkkuja, jotka etenevät hitaasti ja vaivalloisesti. Vuorten huipuille on kasaantunut lunta nietoksiksi.

Montenegro

8. huhtikuuta. Talojen kattoja peittävät punaiset tiilet, jotka vilisevät hurjaa vauhtia ohi kun kiidän pilvettömällä taivaalla. Yhtäkkiä jokin suhahtaa ohitseni, pälyilen nopeasti ympärilleni. Huomaan alapuolellani lentävän kalasääksen. Se on minua pienempi joten päättelen sen olevan koiras. Kju-kju-kju, se varoittaa minua. Se kaartaa nopeasti kohti vuoristoista solaa. Huomaan vasta nyt, kuinka se roikottaa kalaa pitkissä kynsissään ilmavirran suuntaisesti. Se vie saalistaan todennäköisesti hautovalle puolisolleen.

Bosnia- Hertsegovina

9. huhtikuuta. Pikkuiset Etelä-Euroopan maat taittuvat kuin lennossa. Hyvin tankattuani matka tulee etenemään nopeasti. Ilma on selkeä ja näkyvyys on erinomainen. Kiinnitän huomioni taivaansineen ja valkeisiin pilviin. Ne muistuttavat minua pian 100-vuotiaasta koto-Suomesta. Olisinpa jo kotona.

Kroatia, Unkari, Slovakia

10. huhtikuuta. Eilisen tankkauksen jäljiltä lentäminen tuntuu helpolta, vaikkakin kilometrejä on jo takana paljon. Alapuolellani aukeaa suuria yhtenäisiä peltoaukeita, joita katkovat maatilat. Vihreät metsäsaarekkeet vaihtuvat vuoroin tasaiseen pustaan. Maisemat alkavat muistuttaa jo enemmän omia kotikontuja. Se saa minut tuntemaan oloni turvalliseksi. Lähden seuraamaan pientä joenhaaraa, joka johdattaa minut Tonavalle. Sen vesi on sameaa ja lentelen sen yläpuolella. Äkkään kalan ja lähden syöksymään sitä kohti. Isken kynnet kalan niskaan ja räpytän siipiäni minkä ehdin. Kalan pyrstö viistää veden pintaa samalla kun yritän nousta korkeammalle. Kala nousee vähitellen ylös vedestä ja se yrittää laittaa vastaan kaikin voimin. Purautan vedet höyhenistäni ja vesipisarat iskeytyvät joen pintaan muodostaen uusia roiskeita. Mutta mikään ei vedä vertoja omien kotivesien kaloille ja tutuille maisemille.

Katariina Vehkala ja Janina Viitanen

Hanna ja Kalle kertasivat Santran viime kesäistä pesintää ja poikasten rengastusta. Myös suru-uutinen Ahti-puolisosta mietitytti. Mahtaakohan Santra löytää uuden puolison tänä kesänä vai jääkö pesä munia vaille tällä kertaa?

Maailmalla seurataan satelliitti-sääksien liikkeitä mielenkiinnolla. Koululaiset ovat verkostoituneet World Osprey Week-sivustoilla. Meidän projektimme ei aivan osunut WOW-teemaviikolle, mutta kirjauduimme nyt mukaan suureen WOW-koulujen perheeseen. Tiia ja Miia täyttivät tarvittavat kohdat kirjautumis- ja esittelytiedoissa sekä tekivät sivuille myös artikkelin.

Santra, our Satellite Osprey

Siikainen´s satellite osprey work group hitched a female osprey in the summer of 2015 in Siikainen. (Siikainen is a little village in Finland.) The municipality gave the female bird the nickname Santra. Santra was ringed by Jouko Kivelä and she is nesting in Siikainen.

Photo: Hannu Pihlasalo

Santra´s migratory journey:

Santra started her autumn migration on the 13th of August 2016 and spent the first week in Baltic. Then she flew to Poland where she stayed for a month. Her journey continued until she crossed the Sahara desert in only four days. On the 14th of October 2016 she arrived at the wintering territory in Cameroon.

On the 5th of April 2017 she started her journey back home and crossed again the Sahara desert. The following days Santra flew incessantly 26 hours and continued to Montenegro. Now, on the 11th of April she is in southern Slovakia.

Family Life:

Santra´s two chicks hatched in Siikainen on the 26th of July. Santra´s spouse Ahti was also in the nesting area. Unfortunately Ahti passed away in western Italy in Septemper 2016.

The number of ospreys in Finland:

Is estimated that there are 1200 osprey couples in Finland and the species is observed.

By: Tiia Vastamäki and Miia Virta


Jere ja Jari-Pekka päättivät selvittää Santran tekemiä ennätyksiä ja huimimpia saavutuksia. Selvitystyö ei ollutkaan helpoimmasta päästä, sillä yksilökohtaisia tietoja oli vaikea saada selville. Matematiikan taitojakin tarvittiin, kun pojat selvittivät sääksen nopeutta syöksyä veteen saaliin perään.

Kiitos työryhmälle hyvästä työskentelystä. Toivottavasti projekti oli opettavainen ja saitte eväitä myös tuleviin tutkimustehtäviin.

S. Harju